Tässä hän on:

JOONA EEMELI MATIAS

*love*

Poika oli kuin enkeli koko toimituksen ja juhlan ajan,

mutta kummitädiltä meinasi (tapansa mukaan) lähteä taju.

Alku meni ihan hyvin,

mutta jonkun ajan päästä alkoi pistelemään jalkoja

ja näkymään polloja silmissä.

Siinä vaiheessa tiesin,

että paras antaa vaavi äitinsä syliin ja mennä istumaan.

Noloahan se oli,

mutta minkäs teet!

En tiedä johtuuko tuo jännittämisestä vai mistä,

mutta tuo on ihan tavallista mulle.

Onneksi tiedän ihte missä vaiheessa pitää mennä istumaan,

etten sentään suorilta jaloilta pyörry.

Se siitä olisi vielä puuttunut,

että olisin Joonan kanssa kaatunut!